Kyyneleillä maustetut tyrnit

Elokuussa 2022 juhlittiin miehen kanssa meidän 10-vuotis hääpäivää. Seuraavalla viikolla äitini soitti ja kertoi syövän uusiutuneen ja levinneen niin pahasti, ettei leikkaaminen ole mahdollista. Sytostaattihoidoilla pyritään lisäämään elinvuosia.

Seuraavana päivänä jatkoin tyrnipuskien tyhjentämistä hämärtyneen näkökentän kanssa. Itkun syynä ei ollut tyrnin piikkien pistely, niihin ei juurikaan enää vuosien keruukokemuksen jälkeen edes kovin usein töki sormiaan.

En oikeastaan tiedä olenko surullinen eniten siitä tiedosta, että äitini todennäköisin kuolinsyy on selvillä vai siitä, että hän pyyteli asiaa vuolaasti anteeksi. Äidilläni on ollut ensin rintasyöpä ja vuosien päästä siitä keuhkosyöpä, joka nyt sitten on levinnyt muun muassa munuaisiin. Surulliseksi tulen siitä, että hän syyttää itseään syöpien saamisesta. Eihän se vuosikymmenten tupakointi hyväksi ole, mutta ei se silti kuitenkaan automaattisesti syöpädiagnoosiin johda.

Suunnattoman surullinen ajatus on myös se, että entä jos mahdollinen tuleva lapseni ei ennätä tavata mummoaan ikinä. Tuntuu myös vähän pelottavalta ajatukselta, että pitäisi osata kasvattaa lapsi kokonaan ilman oman äidin tukea.

Toinen pelottava ajatus on se, että koska se rintasyöpä iskee muhun. Ehdinkö saada lapsen ennen sitä? Todennäköisesti en tule välttymään syövältä, sillä jokaisella lähisukuni naisella on ollut rintasyöpä, vähintään kerran. Itse en enää tupakoi, mutta sitäkin tyhmyyttä kerkesin harrastamaan yli lähemmäs 15 vuotta. Viimeiset tupakat poltin vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Varhaisultra

Ensimmäinen neuvola

Lisää huonoja uutisia