Tällä kertaa onnistun

En oikeastaan edes tiedä, miksi nyt on niin vahva tunne siitä, että saan pudotettua painoa menestyksekkäästi ja kilot tulevat myös pysymään poissa. Koitin pohtia onko nyt jotain uutta motivaattoria, joka edellisellä kerralla on puuttunut ja jonka ansiosta olo tuntuu varmalta onnistumisen suhteen.

Edellisen kerran aloitin laihduttamisen vuoden 2021 alussa. Se uuden vuoden lupaus kesti nippanappa helmikuulle. Silloinkin lisäsin liikuntaa ja jätin herkut syömättä, mutta annoskokoja en pienentänyt. Paino tippui vähän, mutta ei omasta mielestäni tarpeeksi nopeasti. Vaivihkaa unohdin koko ajatuksen.

Näin jälkeen päin ajateltuna mulla ei ollut tuolloin kunnollista motivaatiota kasassa, vaan ryhdyin hommaan koska niin "kuuluu" tehdä. Viimeisen tupakan poltin 1.1.2020, joten luonnollisesti painonpudotus on se seuraava projekti (siitä oon muuten ylpeä, ettei röökaamisen lopetuksen myötä tullut kovin paljoa lisäkiloja, eli tupakan tilalle ei missään vaiheessa onneksi tullut herkut). Tupakoinnin lopetin ihan tahdonvoimalla, ilman mitään korvaustuotteita. Kerrytin motivaatiota noin puolisen vuotta etukäteen, päätin elokuussa että tupakointi loppuu vuodenvaihteessa. Motivaationa toimi oma terveys sekä lapsihaave.

Nyt oon motivoituneempi kuin pari vuotta sitten. Sama tahdonvoima tuntuu olevan vallalla ja nuo samat syyt vahvasti mielessä, kuin oli tupakoinnin lopettamisenkin suhteen. Motivaation kerryttäminen tosin on alkanut huomaamatta, ilmeisestikin siitä hetkestä lähtien, kuin äitini kertoi syövän uusineen ja levinneen. Tiedostamattani asiaa sen enempää olen syksyn mittaan vähän kerrassaan tehnyt ajatustyötä sen suhteen, että pitäisi huolehtia itsestään paremmin.

Loppuvuodesta, kun siivosin keittiön kaappeja ja muutin vähän niiden järjestystä, tuli idea ottaa päivittäiseen käyttöön pienempi ruokalautanen. Samalla kiinnitin huomiota lautasmalliin ja lisäsin toiselle puolelle lautasta enemmän kasviksia. Päätin, että vuoden 2023 päätavoite on huolehtia paremmin omasta hyvinvoinnista. Käydä säännöllisemmin hieronnassa, varata hammaslääkäri ja lopettaa "sitkuttelu". Opetella elämään enemmän tässä hetkessä, toteuttaa niitä haaveita nyt. Äidin lähestyvä kuolema muistuttaa kipeällä tavalla elämän rajallisuudesta, ei voi vain ajatella että teen asian x, sitten kun asia y on tapahtunut. Hitot siitä yystä, jos äksä on se mitä oikeesti haluaa!

Tykkään kokeilla uusia ruokia, joten päätin testata niitä tammikuussa reilummin. Ennenkin olen tehnyt ruokaa moneksi päiväksi kerrallaan, mutta vasta vuoden alusta olen purkittanut ruoat reseptin antaman määrän mukaan annosrasioihin. Ajatuksena saada ruoka riittämään paremmin, etenkin kun joka kerta kaupassa käydessä tuntuu ruokien hinta vaan nousseen.

Tammikuun aikana olenkin monta kertaa huomannut, että se tosi pieneltä näyttävä kasa ruokaa pitää nälän poissa ihan tarpeeksi pitkään. Todella montaa ruokaa on tullut syötyä ihan liikaa kerralla, etenkin niitä erityisen hyviä! Niinpä kävin puntarilla mielenkiinnosta tammikuun 8. päivä (aiempi kerta on ollut joskus lokakuussa) ja aattelin kattoa näkyykö pienemmät ruoka-annokset vaa'assa. 14.1. vaaka näytti kaksi kiloa vähemmän. Seuraavan kerran kävin puntarilla 28.1. ja lukema oli edelliseen punnitukseen verrattuna kilon pienempi. Kilojen tilalle oli tullut motivaatiota saada paino putoamaan vielä lisää.

Niinpä tammikuun vikoina päivinä syntyi päätös siitä, että nyt ne kilot lähtee. Kohta loppuu aika kesken ja sitten lapsihaaveet saa haudata lopullisesti. Sekös vasta harmittaisi, jos ei olisi edes kunnolla yrittänyt! Tavoitteena siintää saada painoindeksi ensin alle 35, jotta olisi ees realistista päästä kunnon tutkimuksiin. Perustin tämän blogin ja suunnistin instaan etsimään vertaistukea uudella anonyymillä tilillä. Seurattavaksi napsin niin lapsettomuusaiheisia kuin elämäntapamuutokseen painottuvia tilejä pitämään määränpään vahvasti mielessä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Varhaisultra

Ensimmäinen neuvola

Lisää huonoja uutisia