Kuulumisia

Painonpudotus on jäänyt pahasti kaiken muun taustalle. Lainalapsien tultua taloon on uuden arjen opettelu edelleen näin reilun kuukauden jälkeen kesken.

Äidin hautajaisista selvisin ihan hyvin, mutta herkuttelu on jäänyt pahasti päälle. Ollaan tehty "roskaruokaa" harva se ilta lasten mentyä nukkumaan. Toki nämä pizzat yms on ollut meille se päivän toinen pääateria eikä suinkaan normi ruokien lisäksi rasvaa tihkuva iltapala. Jäätelöä ja suklaata on mennyt jonkin verran myös ja sipsejä monta pussillista (ei sentään yhdessä illassa).

Vaaka näyttää siltä, että kolme kiloa olisi tullut lisää painoa, mutta mittanauhan mukaan senttejä on kuitenkin lähtenyt. Instaan oon parit mittaustulokset pistänyt, mutta tänne en oo muistanut niitä jakaa. Parina sunnuntaina tuli puntaria ja mittanauhaa välteltyä.

Tämä vuosi on sisältänyt jo todella suuria mullistuksia, mutta näköjään ei vielä riittävästi. Viikonloppu toi nimittäin mukanaan suuren suuren uutisen.

Niukka vuoto alkoi torstaina illalla. Mulla ei oo aiemmin ollut mitään tiputtelu tai välivuotoa, joten päätin perjantaina iltapäivällä tehdä ovulaatiotestin ja hetken mielijohteesta tein myös raskaustestin. Molemmat näytti positiivista. Lauantaina aamulla tein uudet testit, molemmat edelleen positiivisia. Sama juttu myös sunnuntai aamuna. Sunnuntai iltapäivällä tein digitaalisen raskaustestin, jonka näyttöön ilmestyi "raskaana". 

Torstai illasta sunnuntai aamuun oli tosiaan niukkaa vuotoa, siteeseen asti muutamia tippoja, pyyhkiessä tullut paperiin. Lisäksi alavatsalla on ollut tuntemuksia perjantaista sunnuntaihin lähinnä liikkuessa. Päivä päivältä kuitenkin vähemmän, missään vaiheessa ei kuitenkaan niin paljoa oo sattunut, että kipulääkkeen otto ois käynyt ees mielessä. Kivun voimakkuutta voisi verrata kunnon lihasjumiin. 

Tiettävästi en oo ollut kertaakaan raskaana näiden pari viikkoa vajaan 10 vuoden aikana jolloin ei olla käytetty ehkäisyä. Toki varhaiset keskenmenot olisi luultavasti jääneet huomaamatta. 

Nyt kuitenkin neuvolaan soitettuani kätilö oli sitä mieltä että olen raskaana. Ja kaikki on mitä luultavammin normaalisti. Todennäköisesti tällä hetkellä ollaan menossa viikoilla 7+1. Eli maaliskuun lopun ehkä vähän normaalia niukemmat kuukautiset eivät sit oiskaan olleet menkat. 

Ensimmäinen neuvolakäynti on ens viikon keskiviikkona. Tuntuu kyllä niin epätodelliselta. Mitään raskausoireita ei oo. Ehkä vähän väsymystä, mut sen oon pistänyt sujuvasti lainalasten piikkiin. Oon myös vähän palellut, mutta sekin selittyy tällä pienellä flunssalla. 

En uskalla iloita asiasta, jotain kuitenkin menee pieleen, jos erehdyn toivomaan liikoja. Ehkä ekan ultran jälkeen asia konkretisoituu? Tosin niin luulin digitaalisen raskaustestinkin kohdalla, mutta ei sekään saanut mua vakuuttuneeksi. 

Mikä nyt muka on niin toisella tapaa, että oltaisiin onnistuttu? Nuorempi lainalapsi on vauvaikäinen ja hänen hoivaamisen myötä mun kroppa ois yht'äkkiä tajunnut millaista "tilausta" on vuosikausia tehty? Vai oisko äiti siellä jossain tuolla puolen saanut muutettua tähtien asennon meille suotuisaksi? 🥺 

Olo on ihan epätodellinen. Kohta herään tästä toiveunesta tai sitten tää muuttuu painajaiseksi. Ihan semmonen huijarifiilis, tää ei oo totta, mutta leikitään nyt mukana jonkun aikaa. Tällä hetkellä oon kuitenkin mitä ilmeisemmin raskaana kunnes toisin todistetaan.