Ystävänpäivän mietteitä

Ystävänpäivän kunniaksi päätin, että pieni herkuttelu on sallittu. Mieli olisi tehnyt pyytää miestä tuomaan töistä tullessaan munkkeja, sipsiä ja suklaata. Oltaisiin helposti voitu syödä kaikki mainitut yhden illan aikana. Suurin syy herkkuhimoon löytynee viime aikojen huonosti nukutuista öistä. Aktiivisuusrannekkeen mukaan syvää  unta ei ole tullut pariin yöhön kuin yhteensä nelisen minuuttia, normaalisti kuitenkin nukun rannekkeen mukaan syvää unta parisen kymmentä minuuttia yössä. Ystävänpäivä oli nyt "hyvä" tekosyy herkuttelun sallimiseen. Mieskin on niin kiltti, että tuo mukisematta mitä vaan herkkuja pyydän. Sinänsä huono juttu, kun mahdollistaa "repsahdukset" liian helposti. Päädyin toivomaan vähän parempaa vaihtoehtoa eli jäätelöpakettia (ja porkkanoita). Isojen kulhollisten sijaan syötiin vain yhdet pingviinimitalliset eli pakastimeen jäi jätskiä vielä neljään maltillisen kokoiseen herkuttelukertaan. Mitään suurta morkkista ei tästä "repsahduksesta" tullut. Enkä koe että söin jätskiä minkään tunteen tukahduttamiseksi. Niitä kyllä piisaa vähän laidasta laitaan tällä hetkellä. Jokainen pienikin vastoinkäyminen saa itkettämään. Kyyneleet kihoaa silmiin useammankin kerran päivässä.

Vähän ihmettelin kun vilkaisin kaloreita. Oon nyt koittanut tällä viikolla pitää jonkinsortin ruokapäiväkirjaa. Olisi kyllä kalorien kannalta miljoona kertaa helpompaa syödä eineksiä kuin koittaa arvioida kuinka paljon soijasuikalekastikkeeseen käytetyistä suikaleista tuli lounaalla lautaselle. Keskikokoinen päärynä 96 kcal ja tämä kuvan noin 50g lakujätskiä 105 kcal. Justiinsa uutisissakin mainittiin, että karkkien ostaminen on lisääntynyt ja hedelmien vähentynyt hintojen noustua. Jos hinnan lisäksi ajattelee asiaa kaloreittenkin valossa niin sehän on periaatteessa ihan sama syötkö jätskiä vai päärynän. Toki terveellisyys näkökulma on erikseen, ravintosisällöltään päärynä vie kuitenkin voiton jätskistä. Niin eikä makuasioista voi tietenkään kiistellä.

Toivottavasti maltan mieleni ja unohdan jäätelöpaketin olemassa olon, jottei seuraava herkkupäivä ole heti perään. Tässä kuussa on vielä tulossa kuitenkin laskiainen ja miehen synttärit. Synttäreitten kunniaksi käydään ulkona syömässä. Se on meille todella harvinaista herkkua. Jotenkin pitäisi onnistua pitämään pääkylmänä lounasbuffetissa eikä päästää valloilleen sitä ajatusta, että on pakko syödä koko rahan edestä. Laskiaiseksi aion tehdä pullia, joka on kyllä aika riskialtista. Puolen litran taikinasta tulee useampi pellillinen. Suurin osa taikinasta menee korvapuusteiksi pakastimeen. Periaatteessahan tarvittaisiin vain neljä pullaa eli yhet laskiaissunnuntaiksi ja toiset laskiaistiistaiksi. Pullamäärä onnistuisi kyllä, mutta sitten niitä täytteitä jää kuitenkin yli. Aion testata sitä Valion uutta kinuskikreemiä, siitä piisaa varmaan suht moneen pullaan. Kermavaahdon lopun saa kyllä helposti hukattua vaikka rahkan sekaan.

Kuinkahan muut ratkaisee nämä herkkumäärät? Jos ajattelee vaikkapa ihan perus mokkapaloja. Ohjeet on lähes poikkeuksetta kooltaan niin isoja, että herkkuja tulee koko pellillinen eli tosi monta palaa. Yksi pala on luonnollisesti yksi annos. Jos herkuttelee lasten karkkipäivän tapaan kerran viikossa niin mitä sille lopulle pellilliselle oikein tehdään? Toki kaupasta voisi ostaa vain yhden tai kaksi leivosta kerrallaan, mutta sillä hinnalla kummasti leipoo itse huomattavasti enemmän ja usein myös paljon parempaa.
Annoskokoja pohtiessani ihmetystä herättää myös esimerkiksi karkkipussien koot. Fazerin pusseissa lukee suurimmassa osassa party eli ne on tarkoitettu juhlissa jaettavaksi.

Entäs kun on se tilanne, ettei ole niitä vieraita jotka juhliin tulisi? Ei ystäviä, jotka piipahtaisivat kahvilla ja auttaisivat sen mokkapalapellillisen tuhoamisessa, ettei kaikki rasva keräänny kotileipurin vyötärölle? Jos kaikki kaverit ovat jääneet jonnekin matkan varrelle, kun olet muuttanut muualle. Kun ei enää jaksa olla se ainoa osapuoli, joka kysyy niitä kuulumisia. Entisillä ystävillä vajaa parinsadan kilsan päässä on niin kiire, uusia kuvioita, ruuhkavuosia, lapsia, uusia ystäviä, työkavereita. Mulla on vain mies ja itsenäinen duuni yksityisyrittäjänä.